Kurpitsan juhlaa

Tässä artikkelissani ylistän kurpitsaa, erityisesti oranssin keltaisena hehkuvaa talvikurpitsaa. Olen korviani myöten ihastunut tähän tyyppiin, vaikka olemme tutustuneet vasta toissa vuonna.

Kerron artikkelissani omia kokemuksiani kurpitsan kasvatuksesta, hoidosta, huollosta. ja kurpitsan käytöstä. Lisään mukana olevat ruokaohjeet myös erikseen sivujeni Reseptit-osioon. Koska olen vasta seurusteluvaiheessa kurpitsan kanssa, reseptejä ei ole kovinkaan montaa, vielä. Olen varma, että niitä tulee.

Kurpitsan kukkien käyttöä, täyttöä.

On vielä hyvin aikainen aamu ja hiljaista. Kaupunki ei ole kunnolla herännyt, vasta venyttelee itseään työasentoon. Aurinko on alhaalla eikä ole ehtinyt paahtamaan pihamaata, kun minä tassuttelen puutarhan perälle omenapuiden varjossa. Kuinkahan monta kukkaa tänään saan?

Puutarhan viileitä varjoja.

Kukkaa? Tämän ihanan aamurutiinin tein heinäkuun lopun ja elokuun alkupuolen aamuisin kurpitsoitteni luo. Kahdesta kurpitsan varresta tuli päivittäin keskimäärin kahdeksan kukkaa. Kesän aikana sain yli sata kukkaa, jotka täytin. Osasta pienimpiä kukkia valmistin sosetta ja laitoin täytteenä kukan sisälle. Onni on tilava pakastin!

Poimin kukkaset joka aamu yksitellen ja varovasti leikaten saksilla koriin ja heti sisälle. Kukat nimittäin laskastuisivat heti, kun aurinko alkaisi paahtamaan niitä. Kukat kestävät auringossa vain yhden päivän.

Keittiössä huuhtelen kukat ja asetan ne alassuin leivinpaperin päälle odottamaan täyttämistä.

Ensimmäiset kurpitankukat olivat valtavan suuria, vrt. uunipelti. Elokuun edetessä ja valon vähetessä kukatkin pienenivät selvästi.

Kukat kestävät muuttumattomina leivinpaperin päällä noin 2 tuntia. Tämän jälkeen ne menevät hieman ruttuun, takertuvat paperiin ja työstäminen vaikeutuu. Joten aamurutiineihin kuului näin myös kukkien valmistaminen päivittäin.

Täytteinä minulla oli erilaisia sugo madre -sekoituksia ( ks. reseptit) joko vihanneksista tai sienistä yhdistettynä kovasta juustosta tekemääni juustoraasteeseen. Joskus käytin enemmän juustoa tai lisäsin vetisempään sugo madreen leivänmuruja. Kerran täytteenä oli edellisillan kermainen kanttarellisoossi juustoraasteella terästettynä, kerran kanajauhelihasta tehtyä pataa. Mietin, että kukkien täytteenä voi käyttää oikeastaan mitä vaan, joka pysyy kasassa eikä ole liian nestemäistä. Kukkahan toimii lähinnä astiana, muottina.

Yhteen kukkaan menee täytettä n. 2 rkl, koska kukka pitää myös sulkea. Kuvassa olevassa lasissa on täyte 4 suureen kukkaan.

Kukat täytettu, varret katkaistu ja kukkahuippu kierretty.

Täytetyt kukat asetan öljytylle leivinpaperille uunivuokaan siten, että varsi osoittaa ulos. Kukkien lomaan voi laittaa paprikan puolikkaita, tomaattiviipaleita, herkkusieniä tai vaikka pekonia paahtumaan. Päälle ripotellaan juustoraastetta ja lorautetaan hiukan oliiviöljyä. Paistaminen +185C n. 15 minuttia, kunnes pinta saa hiukan väriä. Koristeluun voi laittaa basilikan lehtiä tai muuta tuoreyrttisilppua.

Kurpitsat olivat viime kesäni ehdoton suosikki. Kukkivasta köynnöksistä aina kypsään hedelmään. Sain kypsäksi asti kaksi kurpitsaa ja niissäkin oli minulle aivan tarpeeksi syötävää. Uskalsin ryhtyä poimimaan kukkasia, koska tiesin etteivät kaikki kukat tuota hedelmiä. Kurpitsat kasvattavat nimittäin kahdenlaisia kukkia: hede- ja emikukkia. Kasvi pölyttää itse itsensä, jos jotkin ötökät eivät tähän ehdi.

Hedekukalla on pitkä kukkavarsi, emikukka taas pitää sisällään jo pienen palleron, josta alkaa kurpitsan kasvaminen.

Ja voi, miten se kasvoikaan! Toinen kurpitsoista kasvoi teräsritiläisen paistinpannun kannella ja maasta nostettuna, lehtokotiloilta ja muilta nilviäisiltä suojassa. Toinen kurpitsa syntyi jasmikepensaan latvaan, n. 2 metrin päähän juurestaan. Sen tueksi laitoin metallisen kasvihyllyn.

Kurpitsojen köynnöstyminen ja kasvaminen oli oma luku sinänsä. Kun toinen taimista huiteli jasmikepensaassa, toinen venytteli itsensä naapurin puolelle. Karkeasti mitaten pisimmät köynnökset olivat 7 metrisiä. Aivan ihme tyyppejä!

Annoin kurpitsojen kasvaa mittaansa vielä syyskuulle. Sitten nostin ne molemmat seurustelemaan keskenään ulkoterassilleni. Ajattelin, että sisarukset viihtyvät keskenään ja alkavat saada tuota kypsän oranssin hehkua.

Kurpitsasisarukset ulkoterassilla.

Halloweenin pinnistys.

Itse kurpitsan lihasta, sisuksesta tein lohkoja, joista osan pakastin. Osa meni saman tien suihin, kun paahdoin niitä pannulla. Maku lohkoissa oli upea ja muoto hieno. Kuin oranssi, keitetty peruna, jossa on pieni kukkainen aromi mukana. Kurpitsalohkojen resepti löytyy pian myös Reseptit-osiosta.

Kurpitsa paahtuu oliiviöljy-voi seoksessa, jossa on mukana valkosipulia ja yrttisilppua sekä loraus valkoviiniä.

Kurpitsakuutioita salaattipedillä ja tomaattisen majoneesin hunnuttamana.

Niin, se kurpitsan hoito. Eipä se paljoa hoitoa vaadi, vettä vaan välillä. Helppo kaveri.