Kurpitsan juhlaa

Tässä artikkelissani ylistän kurpitsaa, erityisesti oranssin keltaisena hehkuvaa talvikurpitsaa. Olen korviani myöten ihastunut tähän tyyppiin, vaikka olemme tutustuneet vasta toissa vuonna.

Kerron artikkelissani omia kokemuksiani kurpitsan kasvatuksesta, hoidosta, huollosta ja kurpitsan käytöstä. Mukana olevien ruokaohjeiden lisäksi löydät ohjeet kurpitsa käytöstä sivujeni Reseptit-osiosta (“Kurpitsaa keittona ja uunissa”). Koska olen vasta seurusteluvaiheessa kurpitsan kanssa, reseptejä ei ole kovinkaan montaa, vielä. Olen varma, että niitä tulee.

Kurpitsan kukkien käyttöä, täyttöä.

On vielä hyvin aikainen aamu ja hiljaista. Kaupunki ei ole kunnolla herännyt, vasta venyttelee itseään työasentoon. Aurinko on alhaalla eikä ole ehtinyt paahtamaan pihamaata, kun minä tassuttelen puutarhan perälle omenapuiden varjossa. Kuinkahan monta kukkaa tänään saan?

Puutarhan viileitä varjoja.

Kukkaa…? Tämän ihanan aamurutiinin tein heinäkuun lopun ja elokuun alkupuolen aamuisin kurpitsoitteni luo. Viime kesävä kahdesta kurpitsan varresta tuli päivittäin keskimäärin kahdeksan kukkaa. Kesän aikana sain yli sata kukkaa, jotka täytin. Osasta pienimpiä kukkia valmistin sosetta ja laitoin täytteenä kukan sisälle. Onni on tilava pakastin.

Poimin kukkaset joka aamu yksitellen ja varovasti leikaten saksilla koriin ja heti sisälle. Kukat nimittäin lakastuisivat heti, kun aurinko alkaisi paahtamaan niitä. Kukat kestävät auringon valossa vain yhden päivän.

Ensimmäiset kurpitsankukat olivat valtavan suuria, vrt. uunipelti. Elokuun edetessä ja valon vähetessä kukatkin pienenivät selvästi.

Keittiössä huuhtelen kukat ja asetan ne alassuin leivinpaperin päälle odottamaan täyttämistä. Kukat kestävät muuttumattomina leivinpaperin päällä noin 2 tuntia. Tämän jälkeen ne alkavat mennä ruttuun, takertuvat paperiin ja työstäminen vaikeutuu. Keskikesän rutiineihin kuuluu näin myös kukkien valmistaminen päivittäin.

Täytteinä minulla on erilaisia sugo madre -sekoituksia ( ks. reseptit) joko vihanneksista tai sienistä yhdistettynä kovasta juustosta tekemääni juustoraasteeseen. Joskus käytän enemmän juustoa tai lisään vetisempään sugo madreen leivänmuruja. Täytteeksi käy vaikka edellisillan kermainen kanttarellisoossi juustoraasteella terästettynä tai kanajauhelihasta tehtyä pataa. Jos täyttäminen tympäisee, voi kukista voi ryöpätä sosetta, käyttää sitä osana täytemassa tai muita ruokia. Kukkien täytteenä voi olla oikeastaan mitä vaan, joka pysyy kasassa eikä ole liian nestemäistä. Kukkahan toimii lähinnä astiana, muottina.

Yhteen kukkaan menee täytettä n. 2 rkl, koska kukka pitää myös sulkea. Kuvassa olevassa lasissa on täyte 4 suureen kukkaan.

Kukat täytettu, varret katkaistu ja kukkahuippu kierretty.

Kun kukka on täytetty, kierrän kukan terälehdet varoa suppuun. Täytetyt kukat asetan öljytylle leivinpaperille uunivuokaan siten, että varsi osoittaa ulos. Kukkien lomaan laitan paprikan puolikkaita, tomaattiviipaleita, herkkusieniä tai vaikka pekonia. Päälle ripottelen juustoraastetta ja lorautan hiukan oliiviöljyä. Paistaminen +185C n. 15 minuuttia, kunnes pinta saa hiukan väriä. Koristeluun laitan basilikan lehtiä tai muuta tuoreyrttisilppua.

Kurpitsoista tuli minulle viime kesän ehdoton suosikki. Kukkivista köynnöksistä aina kypsiin hedelmiin. Kurpitsat ja köynnökset olivat jollain lailla humoristisia ja yllättivät päivittäin uusilla tempuillaan. Suhtauduin niihin kuin lemmikkieläimiin, ilolla ja hauskuudella.

Kurpitsat kasvattavat kahdenlaisia kukkasia eivätkä kaikki kukat tee hedelmää. Hedekukalla on pitkä kukkavarsi, emikukka taas pitää sisällään jo pienen palleron, josta alkaa kurpitsan kasvaminen.

Ja voi, miten ne kasvoivat! Toinen kurpitsoista kasvoi teräsritiläisen paistinpannun kannella ja maasta nostettuna, lehtokotiloilta ja muilta nilviäisiltä suojassa. Sen köynnös jatkoi venymistään aina naapurin puolelle. Toinen kurpitsa syntyi vaivihkaa jasmikepensaan siimekseen. Ihmettelin muutamia päiviä, minkä vuoksi pensas menee latvastaan jotenkin lyttyyn. No, kurpitsahan se siellä pullisteli komeuttaan. Karkeasti mitaten pisimmät köynnökset olivat 7 metrisiä. Aivan ihme tyyppejä.

Annoin kurpitsojen kasvaa mittaansa vielä syyskuulle. Sitten nostin ne molemmat seurustelemaan keskenään ulkoterassilleni. Ajattelin, että sisarukset viihtyvät keskenään ja alkavat saada tuota kypsän oranssin hehkua.

Kurpitsasisarukset ulkoterassilla.

Halloweenin pinnistys.

Itse kurpitsan lihasta, sisuksesta tein kuutioita, joista osan pakastin. Osa meni saman tien suihin, kun paahdoin niitä pannulla. Maku lohkoissa oli upea ja muoto hieno. Kuin oranssi, keitetty peruna, jossa on pieni kukkainen aromi mukana. Kurpitsalohkojen resepti löytyy Reseptit-osiosta: “Kurpitsa keittona ja uunissa”.

Samassa reseptissä on myös herkullisen kurpitsakeiton ohje. Kaikkea en laittanut kuutioiksi vaan osasta kurpitsan sisusta tein sosetta. Tätä käytin aivan perussoseena muun ruuan kanssa. Perussoseen keitin pehmeäksi, sekoitin sileäksi sauvasekoittajalla ja maustoin suolalla, mustapippurilla ja oliiviöljyllä. Päälle ripottelin persilja- ja ruohosipulisilppua.

Kokeilin kuutioita myös pastan kanssa samalla paahtamisen tekniikalla ja samoin maustein. Ei tarvinnut muuta kuin juustoa ja yrttejä päälle.

Kurpitsa paahtuu oliiviöljy-voi seoksessa, jossa on mukana valkosipulia ja yrttisilppua sekä loraus valkoviiniä.

Kurpitsakuutioita salaattipedillä ja tomaattisen majoneesin hunnuttamana.

Pastaa kurpitsan kanssa.

Niin, se kurpitsojen hoito. Eivät ne paljoa hoitoa vaadi, vettä vaan välillä. Helppoja kavereita.

Omakuva kurpitsana.