Pikkelöintiliemi on yleisesti jokaisen kokin maun mukainen asia. Omani olen soveltanut Marttojen pikkelöintiohjeesta (1 osa etikkaa +2 osaa sokeria +3 osaa vettä). Sekoitussuhteeni on 1+1+3. Muistan suhteen siitä, että se on alkuluku ja melkein Aku Ankan auton rekisterinumero.

Yksi parhaimmista lisukkeista salaattiin! Käytän paahdettua soijarouhetta myös puuroissa, keittojen, kaalikääryleiden ja vaikka broileripullien päällä. Upeasti rouskuva proteiinipommi ja vain kolmesta aineksesta.

Reseptin on kehittänyt Unicafen keittiömestari, Alexander Söderlund. Itse ainoastaan vähensin suolan määrää, Ohje on niin helppo, niin hyvä, suosittelen.

Peruskeitto, jonka maku syntyy kolmesta aineksesta, juuriselleristä, perunasta ja muutamasta purjon lehdestä. Kaveriksi vain vettä, suolaa, rypsiöljyä ja…hm….no, ehkä timjamia.

Jos haluat peruskeitosta viritetymmän vaihtoehdon, on ANNAN VIHJEITÄ -osassa tähän muutama helppo ja tavanomainen aines juhlavamman makuiseen keittoon.

Tämän yksinkertaisemmaksi ei keitto oikeastaan tule. Perunaa ja vettä sekä mausteita, näin aluksi. Mutta aineksia lisäämällä voi tästä peruskeitosta saada jopa illallisten juhlavan alkukeiton.

M.K.L. on lyhenne sanoista: mitä kaapista löytyy. Nyt sieltä löytyneet ainekset ovat kaikki vegaania ja gluteenitonta. Kuvassa olevia,pieniä vihreitä tomaatteja käytin myös.

Aineksia voi vaihdella vapaasti ja tilanteen mukaan, periaate reseptissä toimii.

Ohjeissa on italialainen tomaattikastike, joka sopii melkein mihin vain. Käytetään keiton, pastan, lasagnen tai patojen pohjana tai lisukkeena pöydässä. Lisäämällä siihen tulisuutta tai tonnikalaa, katkarapuja, sieniä ja eri mausteita saa maun muuntumaan upeasti.

Nuorin poikani, Otto pitää pinaatista.. Olemme molemmat ihmetelleet, minne katoaa se koko pussillnen vankkoja, vihreitä lehtiä pannulla paistaessa. Makuunko?

Herneet, tuoreet tai pakastetut tuovat pienen ja hauskan vivahteen pinaatin kavereina.

Tämä keitto on oikeastaan aikaisemman, perunasosekeiton juhlaversio. Nyt peruna rakentaa pohjan, purjo, saframi ja viini luovat ainutlaatuisen yhdistelmän. Maku vie mennessään Ranskanmaalle. Yksinkertaisempi versio ilman saframia ja viiniä käy sekin. Selvää on, että purjo on tämän keiton kuningas.

Maa-artisokan maku on hienostunut, veikeä ja yllättävän voimakas. Siksi laimennan makua mm. perunalla suurustamalla. Suurustamiseen löytyy näistä resepteistä myös kolme muuta tapaa.

Huomioi, että maa-artisokka ei sovi kaikkien mahalle.

En tiedä keittiökulttuuria, jossa ei käytettäisi tomaatteja. No, ehkä lappilainen, grönlantilainen tai alaskalainen keittiö ovat sellaisia. Mutta muualla maailmassa kyllä. Tässä ohjeessa on helppo ja vegaaniseksi taipuva keitto.